Tosiaan tuossa muutama viikko sitten ompelin niin raivostuttavan ja haastavan sohvanpäällisen että sen jälkeen en ole sen koommin ompelukoneeseen koskenut. Tein kylläkin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen omatekoisen huollon, eli putsasin koneesta pölyt (ja osaatte varmaan kuvitella että viiden vuoden aikana pölyä oli pikkaisen kerääntynyt) ja öljysin liikkuvat osat. No kone oli sitten huollettuna ja valmina odottelemassa sitä että taas tulisi ompeluvaihe päälle. Eilen sitten istahdin taas ompelukoneen ääreen, tällä kertaa mielessä ommella Maileg-tyyppinen pupu.
Olen ihan HULLUNA Mailegeihin! (Tällä hurjalla kodinhoitotuella vaan ei kauheesti mailegeja ostiskella, mutta varmasti niitä meille siltikin tulee lisää. Ja olen mieheni kanssa siinä asiassa ihan eri mieltä... Ei niitä voi ikinä olla liikaa!)
Ompelin muutama kuukausi sitten Maileg-bambin, joten ajattelin seuraavaksi kokeilla tuollaisen pupun tekoa.
Piirsin jonkinlaiset kaavat itselleni, ja suunnittelin kyllä kuvaavani eri työvaiheet mutta siinä innostuksenhuumassa en sitten malttanut hetkeksikään pysähtyä, sitäpaitsi oli vähän kiire sillä tytön päikkärit eivät kestä ikuisesti.
Löysin aika kivan kankaan, vähän eri värisen kuin aidot puput, mutta omaan silmään jopa kivempi, sillä se on harmaampi. Puoli metriä ostin ja sillä saa 2 pupua. Eli pupun hinnaksi tulee 2,50€ kpl (katsotaan koska taas inspiroidun ompelemaan toisen pupun).
Tietysti sitten mekkokangas on erikseen, tuon ruusuisen tilda-kankaan olin joskus puoleen hintaan ostanut joten se tuntui nyt ilmaiselta :)
Halpa pupu sanon minä!
Pupu valmistui eilen illalla, tänään taas aloin työstämään mekkoa.
Mekon tein ottamalla mallia meidän aidosta enkeli-pupusta. Se on tarpeeksi yksinkertainen minulle. Mekon työvaiheista otin kuvia, mutta en tiedä jaksaako kukaan niitä katsella, laitan ne kuitenkin tuonne vaikka lopuksi.
Sitten virkkasin tossut, ja wannabe-maileg pupu oli valmis!
Kuten yleensä minun projekteissani, kaikki ei mene ihan putkeen, niin eipä mennyt tälläkään kertaa. Toisen käden ompelin väärinpäin (en lähtenyt korjaamaan sillä sitä ei niin huomaa) ja mekosta tuli liian piukka! Sain sen kuitenkin pupulle puettua joten en sitäkään jaksanut korjata.
Ärsyttää kyllä aika paljon se että kun minulla on tuo tekemisen draivi päällä niin teen nopeesti ja suitsait, joten jälki on juurikin suitsaitin näköinen. Olen nimittäin niin kärsimätön, enkä mahda itselleni mitään!!!! Tietysti sekin vaikuttaa että sitä aikaa tekemiselle on rajoitetusti (Murun nukkuessa) joten (vessa)taukojakaan ei pidetä vaan kauheeta vauhtia mennään siihen asti kun itkuhälyttimestä alkaa kuulumaan ääntä.
Tuota mekkoakin olisin pitänyt välillä mallailla pupun päälle niin olisin huomannut että siitä on tulossa liian nafti. No ehkä minä vielä joskus opin ja maltan tehdä jotakin kunnolla!
Ei kannattaisi ihan noiden alkuperäisien vieressä tätä esitellä, mutta väritykseltään mekot sopivat niin kivasti yhteen...
Tässäpä mekontekovaiheet, sillä tämä on oikeasti niin helppo mekko (vain minä onnistun näin helpon mekon pilaamaan, hahaa!) ja tykkäsin kovasti mallista. Ainakin näille pupuille se sopii kuin nenä päähän.
Muistaakohan kukaan kun kerroin että haluaisin Murulle disneyn Rumpali vetolelun... No, löysin sen pitkän etsinnän jälkeen Verkkokaupasta! Kuka olisi arvannut että tietokoneiden, kännyköiden ja kameroiden lisäksi siellä myydään leluja.
Pieni tuunaus oli nytkin paikallaan sillä keltainen ei kuulu omiin lempiväreihin ja sellainenhan tuo vetonaru sitten oli. Harmaaksi se sitten piti vaihtaa. Taas sellainen pieni yksityiskohta joka häiritsee omaa silmää.
Taidanpa mennä piiiiiiitkästä aikaa blogikierrokselle, kahvikupposen kera.
Mukavaa loppuviikkoa!