Tänään saimme vieraaksi niin suloisen 2kk vanhan pikkuprinssin, ja hänen ihanan äitinsä tietenkin.
Aamulla kun sain tietää että meille tulee vieraita, soitin skypen kautta äitilleni ja kysyin että mitä mä voin leipoa kun kaapissa on vain säilykepurkki persikkaa!?! En olisi enään ehtinyt kaupassa käymään, joten niillä piti pärjätä mitä kaapissa oli, eli käytännössä ei paljon mitään. No äiti sitten neuvoi että jos jauhoja, sokeria, munia ja voita löytyy niin voisin valmistaa persikkaisen keikautuskakun...
No sellaisenhan minä sitten tein. Ensin voitelin vuoan ja ripottelin sokeria pohjalle, seuraavaksi persikkalohkot päälle ja sitten viimeisenä taikina (sokeria, voita, pari munaa ja jauhoja... tarkkoja määriä en tiennyt, näppituntumalla laitoin, tuli muuten aikas makea kakku!) Kaiken kukkuraksi juurikin tänään vatkain päätti jäädä varhaiseläkkeelle, joten käsipelillä vatkasin. Se olikin ihan hyvää reeniä, sillä tämä kakku ei todellakaan ollut mikään kevyt versio. Sain sitten vähän paremmalla omallatunnolla ottaa palasen.
Sitten mietin että mitäs pikku-Oscarille lahjaksi, kun ei tosiaan ollut kun puoli tuntia vieraiden tuloon. Siinä sitten aloin ompelemaan pientä pussukkaa. Enhän minä sitä silloin valmiiksi saanut, nyt illalla vasta viimeistelin, joten ensi viikolla sen vasta annan. Ja parempikin niin, ehdin hakemaan pussukan sisään jotakin kivaa.
Pakko vielä kertoa, että muutama tunti viimepostauksen jälkeen Muru otti ensimmäiset konttausaskeleet!!!!
Se on menoa nyt.
Se on menoa nyt.
